Agora Center

Eheytetyn koulupäivän periaatteet

[TULOSTETTAVA SIVU]

Eheytetyn koulupäivän periaatteet ja kolmivuotisesta kokeilusta saadut tulokset on julkaistu teoksessa: Pulkkinen, L. & Launonen, L. Eheytetty koulupäivä: Lapsilähtöinen näkökulma koulupäivän uudistamiseen. Helsinki: Edita, 2005.

Osaprojektin tavoitteena oli eheyttää oppilaiden koulupäivän rakennetta siten, että opiskelu, lepo ja mieluisat harrastuskokemukset vuorottelevat päivän aikana. Erityisenä tavoitteena oli vähentää lasten yksinoloa ennen ja jälkeen koulupäivän, luoda perustaa lasten hyville vapaa-ajanviettotavoille sekä tukea heidän sosiaalista kehitystään.

Eheytetty koulupäivä kehitettiin ns. kokonaiskoulupäiväprojektissa joka oli toiminnallinen runkohanke, johon muut Mukava-hankkeen osaprojektit sisällöllisesti integroituvat. Kokeilun kuluessa luovuttiin käyttämästä kokonaiskoulupäivän käsitettä, koska se synnytti vääriä mielleyhtymiä opettajien kokonaistyöaikaan ja oppilaan kannalta pakolliseen pidennettyyn koulupäivään. Kokeilussa ei puututtu opettajan työhön eikä työaikoihin. Oppituntien ulkopuoliseen toimintaan osallistuminen oli oppilaille vapaaehtoista lapsen ja perheen tarpeista riippuen.

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra oli kiinnostunut eheytetyn koulupäivän kehittämisestä ja rahoitti sitä vuosina 2002-2005. Ohjausryhmän puheenjohtajana toimi kehitysjohtaja Timo Hämäläinen Sitrasta. Projektissa etsittiin parhaiten toimivia käytäntöjä eheytetylle koulupäivälle erilaisissa kunnissa ja kouluissa. Kunnallinen aamu- ja iltapäivätoiminta (1.-2. luokat ja erityisoppilaat) kuului osana eheytettyyn koulupäivään, mutta projektissa tarjottiin valvottuja aamu- ja iltapäiväryhmiä sekä kerhotoimintaa kaikille vuosiluokkien 1 - 9 oppilaille.

Koulupäivän rakenteen uudistamisen lähtökohtana oli lapsen vireyden ja biologisen rytmin huomioon ottaminen, perheiden ajankäyttöön liittyvät tarpeet, erilaisten toimintojen tarkoituksenmukaisuus sekä koulunpäivän säännöllisyys. Kiinteä päivärytmi totuttaa oppilasta säännöllisiin elämäntapoihin, antaa turvallisuuden tunnetta myös pienimmille lapsille sekä tukee suotuisaa kehitystä.

Kokeilukoulut sekä niiden toimintaympäristöt olivat keskenään hyvin erilaisia. Sen vuoksi koulut saivat kehittää koulupäivän rakenteen uudistamiseksi omat ratkaisunsa eri osapuolten toiveet ja paikalliset olosuhteet huomioon ottaen. Myös koulukuljetuksilla oli osalle kouluista tärkeä merkitys, ja ne loivat omat reunaehtonsa koulupäivän rakenteen muuttamiselle. Kaikille projektissa kehitetyille ratkaisuille olivat yhteisiä seuraavat lähtökohdat:

  • koulupäivän rakenteeseen luodaan mahdollisimman hyvä, "hengittävä" ja säännöllinen päivärytmi, joka tukee oppilaan kehitystä,
  • oppilaille järjestetään valvottua (aamu- ja iltapäivä)toimintaa sekä kerhotoimintaa, joka organisoidaan osaksi koulupäivää,
  • toiminnan suunnittelussa hyödynnetään erillisellä vapaa-ajan suunnittelulomakkeella (Vapsu) kerättyä tietoa oppilaiden ja perheiden toiveista,
  • opettajat ja koulunkäyntiavustajat saavat halutessaan osallistua harrastustoiminnan ohjaamiseen ja heille maksetaan siitä asianmukainen korvaus,
  • toiminta organisoidaan koulukeskeisesti myös siinä tapauksessa, että sen toteuttamiseen osallistuvat koulun ulkopuoliset palveluntuottajat,
  • rehtori vastaa toiminnan laadusta ja ohjaajien rekrytoinnista,
  • toiminnassa voidaan käyttää koulun tiloja ja välineitä,
  • toiminnan järjestämisessä ja kerhojen ohjaamisessa tehdään moniammatillista yhteistyötä,
  • koulu pyrkii verkottumaan monipuolisesti omaan lähiyhteisöönsä ja kehittymään alueelliseksi toimintakeskukseksi.

Eheytetyn koulupäivän perusrakenne muodostui kolmesta osasta: (1) aamutoiminnasta, (2) "hengittävästä" koulupäivästä, johon sisältyi oppitunteja, harrastustuokioita ja pitkä lounastauko sekä (3) iltapäivätoiminnasta koulun jälkeen. Seuraava malli antaa yleiskuvan eheytetyn koulupäivän rakenteesta, vaikka yksityiskohtaiset kelloajat vaihtelivatkin kouluittain.

Eheytetetyn koulupäivän perusrakenne

Oppilaat saivat tulla valvottuihin toimintaryhmiin aamuisin jo ennen varsinaisten oppituntien alkamista. Tarkoituksena ei ollut pidentää keinotekoisesti oppilaan päivää, vaan tarjota mahdollisuus turvallisen aikuisen läsnäoloon ja ohjaukseen myös niille koululaisille, joiden vanhemmat lähtevät aamuisin varhain töihin eikä kotona ei ole ketään aikuista. Aamutoiminta ajoittui kokeilukouluissa klo 7.15 - 10.00 välille.

Eheytetyn koulupäivän runkona olivat oppitunnit, jotka rytmitettiin oppilaiden kannalta mahdollisimman mielekkääksi kokonaisuudeksi. Koulupäivää kevennettiin riittävän pitkällä (60 min) lounastauolla, jota joissakin kouluissa nimitetään siestaksi. Suurten kaupunkikoulujen ja pienten kyläkoulujen kesken, samoin kuin vuosiluokkien 1 - 6 ja 7 - 9 koulujen välillä oli oppituntien ja lounasajan sijoittelumahdollisuuksissa eroja. Eheytetyn koulupäivän toteuttamiseen vaikuttivat mm. oppilaan viikkotuntimäärä, käytettävissä olevat tilat sekä henkilöstön mahdollisuus valvoa ja ohjata päivän aikana tapahtuvaa toimintaa

Koulupäivän rakenneuudistusta kokeiltiin siten, että kouluilla oli pidennetyt lounastauot joko kaikissa luokissa tai osalla luokista. Lounastauon aikana oli mahdollisuus harrastamiseen, ulkoiluun, leikkiin, tukiopetukseen yms. Jos luokassa vain osa oppilaista piti pidennetyn lounastauon, järjestettiin muille oppilaille sinä aikana opetusta. Koulupäivän rakennetta muutettiin myös välitunteja ja opetusjaksoja uudelleen rytmittämällä. Lisäksi koulupäivää kevennettiin järjestämällä valinnaisopintoja (käsityö, liikunta, kuvaamataito, musiikki yms.) keskelle päivää, jolloin teoreettisen opiskelun lomaan saatiin myös toiminnallisuutta.

Kattavuuden tavoite tarkoitti sitä, että koulun tarjoamaan toimintaan pyrittiin saamaan mukaan mahdollisimman moni sitä tarvitseva oppilas. Erityisesti haluttiin tavoittaa ne lapset ja nuoret, jotka olivat paljon yksin ilman aikuisen läsnäoloa ja joilla ei ollut säännöllisiä harrastuksia koulussa tai sen ulkopuolella ja joilla tämän vuoksi oli kehitykseen liittyviä riskejä. Nämä tiedot selvitettiin kouluissa yhdysopettajien tai kouluohjaajien kanssa vapaa-ajan suunnittelulomakkeista eli Vapsuista saatujen tietojen perusteella. Oppilailta tiedusteltiin millaiseen toimintaan he tulisivat mielellään mukaan. Oppilaiden toiveiden mukaisesti suunniteltiin myös heitä kiinnostavaa toimintaa.

Monissa kokeilukoulussa toimi kouluohjaajaksi nimitetty henkilö, jonka vastuulla oli oppilaiden vapaa-ajan toiminta. Kouluohjaajien toimenkuvat painottuivat kouluissa hieman eri tavoin johtuen koulun omasta toimintakulttuurista. Kouluohjaajien koulutustaustoina oli yhteisöpedagogin, nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan sekä musiikinopettajan koulutus. Heidän viikkotyöaikansa vaihteli kouluittain 16 tunnista täyteen viikkotyöaikaan.

Projektiin liittyi seurantatutkimus, jossa oli mukana kuusi verrokkikoulua. Tutkimusaineistoa kerättiin koko hankkeen ajan ja viimeinen aineistonkeruu toteutettiin keväällä 2005. Projektin toteuttamisesta ja sen seurantatutkimuksesta laadittiin Sitralle loppuraportti. Se julkaistiin 5.10.2005 Lea Pulkkisen ja Leevi Launosen kirjoittamana kirjana Eheytetty koulupäivä - lapsilähtöinen näkökulma koulupäivän uudistamiseen (Edita). Kirjassa kerrotaan projektissa kehitetyn toimintamallin periaatteista, käytännön toteutuksesta sekä vanhempien, oppilaiden, opettajien ja rehtoreiden kokemuksista.

Keskeisiä kokemuksia ja tuloksia eheytetystä koulupäivästä olivat:

  • Vuosiluokilla 1 - 6 uudesta koulupäivän rakenteesta tuli osa normaalia toimintaa. (Ylemmillä luokilla oppilaiden suurempi viikkotuntimäärä, jaksojärjestelmä ja kurssimuotoisuus aiheuttivat vaikeuksia yhteisten kerhoaikojen löytymiselle.)
  • Eheytetyn koulupäivän mallissa valvottuihin toimintaryhmiin, kunnalliseen aamu- ja iltapäivätoimintaan sekä kerhoihin osallistui keskimäärin 60 % koulun kaikista oppilaista. Myös kunnalliseen aamu- ja iltapäivätoimintaan osallistuminen oli selvästi suurempaa kuin maassa keskimäärin.
  • Suosituimpia harrastuksia olivat liikunnassa joukkue- ja yksilölajit sekä tanssi, musiikissa instrumentin soitto ja bänditoiminta, taiteessa kuvataide ja kirjallisuus, sekä muissa aineissa kotitalous (kokkikerhot olivat erityisen suosittuja), käsityöt ja askartelu.
  • Oppilaiden harrastukset siirtyivät yhä enemmän illasta osaksi koulupäivää ennen klo 17 tapahtuvaksi.
  • Opettajien ja vanhempien arviointien mukaan oppilaiden kouluviihtyvyys lisääntyi, koulukiusaaminen väheni ja yhteistyö koulun ja vanhempien
  • Opettajien oma viihtyvyys parani.
  • Oppilaiden harrastuskerhoihin osallistuminen oli yhteydessä koulumotivaatioon, opiskelun jatkamishaluihin, vähäisempään tupakointiin, vähäisempään muiden kiusaamiseen ja vähäisempään koulupinnaukseen.
  • Rehtorilla oli keskeinen rooli toiminnan koordinoijana.

Eheytetyn koulupäivän oppilaskohtaiset kustannukset, joihin sisältyi toiminnan koordinointi, valvonta ja ohjaus, olivat suurissa kaupunkikouluissa keskimäärin 100 - 200 euroa vuodessa. Kalleimmaksi toiminta tuli pienessä maaseudun kyläkoulussa, jossa oppilaskohtaiset kustannukset nousivat yli 400 euroon vuodessa. Edullisinta eheytetyn koulupäivän toteuttaminen oli kouluissa, jossa oli pystytty rakentamaan hyvä alueellinen verkostoyhteistyö ja hyödyntämään tehokkaasti eri toimijoiden resursseja.

Katja Lindlöf (2005) tutki pro gradu -työssään oppilaan sosiaalista kehitystä kokonaiskoulupäivämallin mukaisessa kouluopetuksessa. Erityisesti tässä etnografisessa tapaustutkimuksessa, jossa tutkija toimi samalla luokassa opettajana, keskityttiin kerhotoiminnan vaikutusten tarkasteluun. Lindlöf havaitsi, että kerhotoimintaan osallistuneet oppilaat olivat sosiaalisesti hyvin avoimia. Heidän toimintansa uudessa ja oudossa ryhmässä oli ongelmatonta. Tutkijan mukaan kerhotoiminta näytti kehittävän oppilaiden sosiaalista kehitystä myönteiseen suuntaan. Joidenkin oppilaiden kohdalla oli havaittavissa selkeä muutos sosiaalisessa roolissa siirryttäessä luokasta kerhoon.

Lähteet

Kolehmainen, M. (2005). Mukava-hankkeen kouluohjaajana Kilpisen koulussa. Teoksessa M-L. Sahra (toim.), Nuorisotyötä koulussa (s. 45 - 58). Sarja C. Oppimateriaali 13. Humanistinen ammattikorkeakoulu. Suolahden koulutusyksikkö.

Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteet. Opetushallitus: Määräys 5/011/2004.

Launonen, L. & Pulkkinen, L. (toim.) (2004). Koulu kasvuyhteisönä. Kohti uutta toimintakulttuuria. Jyväskylä: PS-kustannus.

Lindlöf, K. (2005) Mummokerhosta Mikä Mikä -maahan - etnografinen tapaustutkimus kokonaiskoulupäivästä oppilaan sosiaalisuuden kehittäjänä. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Pro gradu -tutkielma.

Pirttimaa, R. & Pulkkinen, L. (2004). Koulupäivän eheyttäminen koulukulttuurin muutostekijänä. Teoksessa L. Launonen & L. Pulkkinen (toim.) Koulu kasvuyhteisönä. Kohti uutta toimintakulttuuria (s. 79 - 90). Jyväskylä: PS-kustannus.

Pulkkinen, L. & Launonen, L. (2005). Eheytetty koulupäivä. Lapsilähtöinen näkökulma koulupäivän uudistamiseen. Helsinki: Edita.

Pulkkinen, L. (2002) Mukavaa yhdessä. Sosiaalinen alkupääoma ja lapsen sosiaalinen kehitys.

Sahra, M.-L. (toim.) (2005). Nuorisotyötä koulussa. Sarja C. Oppimateriaali 13. Humanistinen ammattikorkeakoulu. Suolahden koulutusyksikkö.