Takaisin MUKAVA-hankkeen ajankohtaisiin asioihin

Eheytetty koulupäivä: käsitteellistä selvennystä

Lea Pulkkinen 12.11.2006

Eheyteytystä koulupäivästä käydyssä keskustelussa on noussut useita ongelmakohtia, kuten kytkentä aamu- ja iltapäivätoimintaan, oppilaiden koulupäivän pidentäminen, pakollisuus, kytkentä opettajien kokonaistyöaikaan, yhteistyö kotien kanssa, järjestämisvastuu, tilakysymykset, koulukuljetukset, laadun valvonta ja kustannukset. Osa näistä ongelmista johtuu siitä, että eheytetyn koulupäivän käsite on uusi

Käsitteistö, jota eheytetyn koulupäivän yhteydessä käytetään, heijastaa sen historiaa

Koulujen kerhotoiminta on vanhin käsite. Se on perinteikäs toimintamuoto, jossa opettajat erillisellä määrärahalla pitävät oppilaille kerhoja usein oppiaineitaan sivuten. Toiminta koki pahan takaiskun 1990-luvulla, jolloin laman takia määrärahoja leikattiin pieneen osaan aikaisemmasta. Lasten yksinäisten iltapäivien noustua julkisen keskustelun kohteeksi Lea Pulkkisen 16.9.1996 tekemän aloitteen ja lehtikirjoittelun takia opetusministeriö asetti 12.3.1997 työryhmän selvittämään kerhotoiminnan tilannetta. Muistiossa (1998) esitetään työryhmän visio, jonka mukaan "koulua kehitetään kerhotoiminnan tukemaksi, koko päivän avoinna olevaksi toimintakeskukseksi, jossa jokaisella peruskoululaisella on mahdollisuus osallistua koulupäivinä ohjattuun ja riittävän monipuoliseen kerhotoimintaan koulutyön jälkeen."

Iltapäivähoito on toinen vanha käsite. Se on peräisin ajalta, jolloin päivähoidon yhteydessä tarjottiin pienille koululaisille mahdollisuus viettää koulupäivän jälkeistä aikaa päiväkodissa tai perhepäivähoidossa. Tämä perustuu lakiin lasten päivähoidosta, joka edellyttää hoidon järjestämistä myös koulunsa aloittaneille lapsille lapsen sitä tarvitessa. Palvelun tarjonta perustuu kunnan tarveharkintaan. Kunnat karsivat iltapäivähoidon minimiin 1990-luvulla. Aukkoa ryhtyivät paikkaamaan seurakunta, Mannerheimin lastensuojeluliitto ja muut järjestöt, sillä pienten koululaisten jääminen yksin aiheutti huolta.

Koululaisten iltapäivätoiminnan käsite otettiin käyttöön 1990-luvun lopulla, kun heräsi tietoisuus siitä, että oli yleisemminkin kyse koululaiselle sopivan toiminnan järjestämisestä. Koululaisten iltapäivätoiminnan laajentaminen ja sisällöllinen kehittäminen kirjattiin Paavo Lipposen toisen hallituksen ohjelmaan (15.4.1999).

Aamu- ja iltapäivätoiminnan käsite tuli käyttöön, kun opetusministeriö asetti hallitusohjelman nojalla työryhmän selvittelemään erilaisia toimintamalleja ja valmistelemaan ehdotusta valtioneuvoston periaatepäätökseksi aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämiseksi. Työryhmän raportti valmistui 2002. Työryhmä harkitsi viittä mahdollista aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämistapaa: 1) nykytilan jatkaminen, 2) kunnan erityinen velvoite aamu- ja iltapäivätoiminnan koordinointiin, 3) koulu ja sen ympäristö toimintakeskuksena, 4) kaikille yhtenäinen kokopäiväkoulu ja 5) osittaisen hoitorahan ja osittaisen hoitovapaan ulottaminen pienten koululaisten vanhemmille. Työryhmä keskittyi 1. ja 2. vuosiluokan oppilaiden sekä erityisopetukseen otettujen ja siirrettyjen oppilaiden tarpeisiin. Se piti parhaana vaihtoehtoa kolme eli koulun ja sen ympäristön kehittämistä toimintakeskukseksi niin, että mainituilla oppilailla olisi oikeus osallistua joko päivittäiseen toimintaan keskimäärin viisi tuntia päivässä tai kerhotoimintaan vähintään kerran viikossa kunkin lapsen ja perheen tarpeiden mukaan. Kerhotoimintaa vähintään kerran viikossa tulisi olla tarjolla myös vuosiluokkien 3-9 oppilaille. Osittaista hoitovapaata ja hoitorahaa esitettiin ulotettavaksi siihen saakka, kunnes lapsi aloittaa kolmannen luokan, jos lapsi ei osallistu päivittäiseen toimintaan. Perusopetuslain uudistus toi aamu- ja iltapäivätoiminnan valtion avun piiriin syksystä 2004 alkaen. Valtio korvaa kunnille 57 % näiden oppilaiden aamu- ja iltapäivätoiminnan kustannuksista. Se on eräänlainen ylimääräinen lapsilisä perheille, jos kunnat todella kanavoivat tämän rahan osoitettuun tarkoitukseen. Myös osittaista hoitovapaata ja hoitorahaa koskeva uudistus toteutettiin.

Iltapäiväkerhon käsite tuli käyttöön, kun lakisääteistä aamu- ja iltapäivätoimintaan ryhdyttiin järjestämään. Laki ei määritellyt aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestäjää. Niinpä sitä on parin ensimmäisen vuoden aikana järjestetty seurakuntien, järjestöjen ja kuntien toimesta. Toimintaryhmistä on monilla paikkakunnilla käyetty nimitystä iltapäiväkerho eri muunnoksineen, kuten "iltis", "jälkkäri" jne. Aamutoimintaa on järjestetty paljon harvemmin, kuten käy ilmi raportista Pulkkinen, L., Pohjola, K., Kotamäki, N. & Launonen, L. (2006). Kunnallisen aamu- ja iltapäivätoiminnan ensiaskeleet. Jyväskylän yliopiston perhetutkimuskeskuksen julkaisuja 16. Kerho-käsitteen käyttö tässä yhteydessä aiheuttaa sekaannusta suhteessa harrastekerhoihin, jotka ovat sisällön puolesta tavoitteellisemmin suuntautuneita. Aamu- ja iltapäiväryhmissä oppilailla pitäisi olla riittävä mahdollisuus lepäilyyn ja omaehtoiseen toimintaan, erityisesti valvottuun ulkoiluun. Toiminnan laatua ohjaa opetushallituksen laatima asiakirja (määräys) Aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteet (2003), mutta toiminnassa on alkuvaiheessa ollut monenlaisia puutteita tilojen, sisältöjen ja henkilöstön pätevyyden osalta, kuten edellä mainittu raportti osoittaa.

Kokonaiskoulupäivä on käsite, joka otettiin käyttöön MUKAVA-hankkeessa (Pulkkinen, L. Mukavaa yhdessä: Sosiaalinen alkupääoma ja lapsen sosiaalinen kehitys. PS-kustannus, 2002). Hankkeen kehittelyyn tarvittava aloite tuli eduskunnan piiristä, kansanedustaja Kyösti Karjulan johtamalta ryhmältä. Hankkeen suojelijoita olivat eduskunnan puhemiehet Riitta Uosukainen ja Paavo Lipponen ja hallituksen puheenjohtajina toimivat opetusministerit Maija Rask ja Tuula Haatainen sekä pääjohtaja Kirsi Lindroos. Hankkeessa oli useita osaprojekteja. Sitra oli kiinnostunut rahoittamaan niistä projektia, jossa aamu- ja iltapäivätoiminta sekä kerhotoiminta järjestettäisiin koulun tiloissa oppitunteihin siten nivoen, että koulupäivästä tulisi, turvallinen, ehyt ja hengittävä. Aluksi puhuttiin kokonaiskoulupäiväprojektista, mutta koska ilmeni, että termiin kytkeytyi monia mielleyhtymiä, kuten opettajien kokonaistyöaika ja oppilaille pakollinen kokopäiväkoulu, Editan 2005 julkaisemassa loppuraportissa otettiin käyttöön uusi nimitys eheytetty koulupäivä (Pulkkinen, L. & Launonen, L. Eheytetty koulupäivä: Lapsilähtöinen näkökulma koulupäivän uudistamiseen).

Eheytetty koulupäivä tukee kodin, koulun ja työelämän yhteen sovittamista. Kyseessä on aamu- ja iltapäiväryhmien sekä harrastekerhojen kytkeminen koulun perustoimintaan siten, että osallistuminen on vapaaehtoista, lapsen ja vanhempien tarpeista riippuvaa.

Eheytetyn koulupäivän rakenne (Pulkkinen & Launonen, 2005)

Aamu- ja iltapäiväryhmässä oppilas leikkii, lepäilee, ulkoilee, seurustelee toisten lasten kanssa ja puuhailee valintansa mukaan aikuisen turvallisessa valvonnassa; hän saa sen puitteissa perushuolenpidon, kuten välipalan ja lähettämisen valitsemaansa harrastekerhoon. Kokeilun aikana toimintaan osallistui oppilaita luokkatasoilta 1-6.

Harrastekerho keskittyy johonkin taitoalueeseen, jossa oppilaan voi kehittyä ja saada tekemisen ja onnistumisen iloa. Valinnaisia kerhoja voi olla tarjolla mm. liikunnan, musiikin ja muiden taiteen alojen, käden taitojen ja atk:n piiristä. Kerhojen ohjaajina voi olla opettajia, nuorisotyöntekijöitä, taidealojen harrastajia ja ammattilaisia, vanhempia ym. Harrastekerhoihin voivat osallistua nekin oppilaat, joilla ei ole vanhempien työaikojen takia tarvetta osallistua aamu- ja iltapäiväryhmiin. Monille oppilaille iltapäivisn järjestetty harrastetoiminta riittää, jolloin illat jäävät perheen yhteiseksi ajaksi. Mahdollisuus osallistua harrastekerhoihin iltapäivisin ei sulje pois sitä, että lapsen harrastukset ovat iltaisin, jos ohjauksen saatavuus tai perheen yhteiset harrastukset sitä puoltavat. Kokeilun aikana harrastekerhoihin osallistui oppilaita luokkatasoilta 1-9.

Eheytetty koulupäivä

Osallistuminen toimintaryhmiin ja harrastekerhoihin (Pulkkinen & Launonen, 2005) Harrastuksiin osallistuminen vuonna 2005 (Pulkkinen & Launonen, 2005) Harrastuksien puuttumisen syyt oppilaiden ilmoituksen mukaan 2004 Kokemuksia eheytetystä koulupäivästä (Pulkkinen & Launonen, 2005)

Opettajista 89 % arvioi, että opplaiden kouluviihtyvyys parani kolmivuotisen kokeilun aikana. Myös opettajien oma viihtyminen parani. Eheytetyn koulupäivän toimintaan osallistuminen ensimmäiseltä luokalta lähtien kolmen vuoden ajan vähensi oppilaiden masentuneisuutta. Harrastekerhoihin osallistuminen yläluokilla oli yhteydessä koulumotivaation lisääntymiseen ja vähensi muiden kiusaamista, koulupinnausta ja tupakointia. Tulokset ovat kansainvälisten tutkimustulosten kanssa yhtäpitäviä.

Järjestettyyn toimintaan osallistumisen merkityksestä katsaus Mahoney, J. L. ym. (2006). Organized activity participation, positive youth development, and the over-scheduling hypothesis. Social Policy Report. The Society for Research in Child Development, XX, No. IV:

Eheytetty koulupäivä:kustannukset (Pulkkinen & Launonen, 2005) Lakisääteinen aamu- ja iltapäivätoiminta (Pulkkinen & Launonen, 2005)

Lisäkustannukset eivät koidu suuriksi, jos käytetään hyväksi olemassa olevia koulujen tiloja, kunnan palvelurakenteita, kuten nuoriso- , liikunta-, kulttuuri- ja sosiaalitointa, kolmatta sektoria ja olemassa olevaa henkilöstöä, kuten kouluavustajia. Heille voidaan kehitellä lisäkoulutusta ja kokopäivätyö ympärivuotisesti, jolloin voidaan lievittää oppilaiden yksin jäämisen ongelmia loma-aikoinakin erityisesti kesäkuussa.

Korvaukset rehtorille, opettajille ja muille kerhojen ohjaajille aiheuttavat kustannuksia, mutta jo 100 eurolla oppilasta kohti lukuvuodessa saadaan paljon aikaan, kuten kokeilun loppuraportissa osoitetaan. Hyviä kokemuksia on saatu ns. avoimien ovien aamu- ja iltapäivätoiminnasta, johon oppilaat voivat osallistua kaikilta luokka-asteilta ja josta käsin he voivat osallistua valitsemiinsa harrastekerhoihin. Ajankohtaista on toiminnan laadun turvaaminen tilojen, sisältöjen ja henkilöstön pätevyyden osalta.

Hallitusohjelma?

Takaisin MUKAVA-hankkeen ajankohtaisiin asioihin